Koiran ravitsemusneuvoja: 2016

Kananmunaan liittyy paljon uskomuksia ja epäilyjä. Osa näistä on ihan perusteltujakin. Koirien ruokinnassa lähinnä valkuaisen avidiini tai yliherkkyysoireet ovat olleet monellakin syynä, miksi kananmunan käyttö koiran ruokinnassa on ollut vähäistä. Haluan tässä tuoda kananmunasta kokonaisvaltaisesti esiin niitä asioita, jotka puolesta puhuu kananmunan käyttöä monipuolisena raaka-aineena koiran ruokinnassa. Ravitsemusneuvonnassa sovellan kananmunan käyttöä myös sairauden ja toipuvien koirien ruokinnassa. Varsinkin keltuainen soveltuu koiralle tapauskohtaisesti raakana tai kypsennettynä.

Teoreettiset riskit – valtaisat hyödyt

Kun riskit tunnistetaan teoriassa, saadaan hyötyä soveltamalla. Kananmuna kokonaisuutena on biologiselta arvoltaan lähes 100%, mikä tarkoittaa, että elimistö käyttää siitä lähes 100% hyödykseen. Aminohappo- ja rasvahappo -koostumukseltaan se on lähes täydellinen. Kananmunassa on korkea energia-arvo ja näin ollen se soveltuu ihanteellisesti mm. urheilukoirien tarpeeseen. Kananmunan ravintoarvoja löytyy täältä. Myös munankuoret voidaan hyödyntää. Terveen koiran ruokinnassa kananmuna tulisi tarjota raakana, koska tällöin sen sisältämät suojaravintoaineet ovat hyödynnettävissä paremmin kuin valmistetussa, jolloin vitamiinien osalta tulee hävikkiä. Suomessa raa’an kananmunan syönti on käytännössä turvallista. Tiettyä salmonellan serotyyppiä tavataan ajoittain Suomessa, mutta silloinkin lintulaudat ovat lähin riski lemmikeille saada tartunta.

Munan valkuaisen sisältämä avidiini on emäksinen glykoproteiini ja sillä on kyky sitoa biotiinia. Tämä on yleisesti tiedossa ja useimmilla myös syy, miksi kananmunaa ei juurikaan käytetä koiran ruokinnassa. Tutkimusten mukaan 1mg avidiinia sitoo 10-15ug biotiinia. Yhdessä kananmunassa on avidiinia 1,5-1,7mg ja biotiinia 12-15ug. Biotiinia on valkuaisessa ja keltuaisessa. Yhdellä kananmunalla biotiini jää vajaaksi n. 8ug, jonka voi korjata antamalla yhden kokonaisen kananmunan lisäksi pelkän keltuaisen. Jos koiran ruokavalio sisältää myös lihaa ja sisäelimiä, biotiinin puutteesta ei tarvitse huolestua, koska ne sisältävät biotiinia. Biotiinin vajetta teoriassa voisi tulla tarjoamalla kananmunaa suurina annoksina, jolloin myös muiden saman aikaisesti annettujen raaka-aineiden biotiini tulee sidottua avidiiniin.

Yliherkkyysoireet kananmunalle ovat suhteellisen yleisiä. Joillekin koirille auttaa, kun kananmunan kypsentää tai antaa pelkästään keltuaista. Yliherkkyysoireiden yleisin syy on histamiinille herkistynyt elimistö. Histamiini kuitenkin vähenee kypsennyksessä, jolloin sen aiheuttama oireilu joko poistuu tai vähenee. Tosin joillakin koirilla myös kypsennetty kananmuna aiheuttaa oireita. Histamiinia on eniten valkuaisessa ja pelkästään keltuaisen käyttö on sopinut herkemmillekin koirille.

Munankuoret ovat erittäin hyvin soveltuvia mineraalien saannin turvaamiseen. Jo pienestä annosmäärästä saa koiran elimistö riittävästi kivennäisaineita. Kuorien puhdistus ja jauhaminen hienoksi edesauttaa mineraalien imeytymistä.

Kananmunan kolme ulottuvuutta; keltuainen – valkuainen - kuori

Pilkotaanpa kananmuna kolmeen osaan. Munankeltuainen on energialtaan ja suojaravintoarvoltaan ihanteellinen. Keltuaisen osuus kananmunasta on n. 33% (n.17g). Keltuaisen energiapitoisuus on suuri ja se kannattaa suhteuttaa muuhun ruokaan. Elopainoa tulee helpostikin, jos määrä kasvaa yli koiran normaaliin energiatarpeen. Keltuaista voidaan käyttää raakana, koska sen ravintoaineet ovat hyvin sulavia sellaisenaan. Sitä voidaan tarjota kokkelina ripulioireiden aikana, jolloin pelkän nestetasapainon, kivennäisten ja hivenaineiden saanti voidaan turvata. Runsaaseen kiehuvaan veteen vatkatut keltuaiset toimivat hyvin tähän tarkoitukseen. Kokkeli on helppo valmistaa ja tarjota jäähdytettynä. Keltuainen soveltuu hyvin suolisto-oireisiin, koska siinä on melkoinen arsenaali suoliston hyvinvointia ylläpitäviä vitamiineja: Biotiini, B12-vitamiini, D,- A- ja E-vitamiinit, K1-vitamiini sekä runsaasti vitamiinin kaltaista koliinia, mikä osallistuu rasvojen ja kolesterolin aineenvaihduntaan sekä solujen väliseen viestintään. Munankeltuaisen ravintoarvoja (raaka, 100g) löytyy täältä.

Keltuaisesta valmistettua kokkelia.

Valkuaisessa on suuri kirjo aminohappoja ja se sopii täydennysruoaksi, kun koiran proteiinintarve kasvaa. Valkuaisen osuus kanamunasta on 60% (n.30g). Valkuaisen massasta on 10% proteiineja. Ravitsemusneuvonnassa en niinkään hyödynnä pelkästään valkuaista, vaan mukana on myös keltuainen. Yhdessä keltuaisen kanssa, tulevat myös suojaravinteet hyödynnettyä. Valkuaisen ravintoarvoja (raaka, 100g) löytyy täältä.

Valkuaisen aminohappokoostumus/100g:

Isoleusiini	635	mg
Leusiini	944	mg
Lysiini	798	mg
Metioniini	440	mg
Kystiini	260	mg
Fenyylialaniini	667	mg
Tyrosiini	440	mg
Treoniini	488	mg
Tryptofaani	156	mg
Valin	863	mg
Arginiini	635	mg
Histidiini	260	mg
Alaniini	700	mg
asparagiinihappo	1220	mg
Glutamiinihappo	1370	mg
Glysiini	407	mg
Proliini	407	mg
Serin	765	mg

Munankuoriakaan ei kannata heittää menemään. Jos on viitseliäs, voi niistä valmistaa munankuorijauhetta kalsiumlisäksi. Munankuoret koostuvat luontaisesta kalsiumkarbonaatista, mitä on 1 grammassa n. 900mg. Lisäksi 1g:ssa kuorta on magnesiumia 24mg, fosforia 8,4mg, kaliumia 8mg ja natriumia 9mg. Munankuoren ravintoarvoja löytyy täältä.

Munankuorijauhetta on helppo valmistaa. Siihen tosin menee jonkin verran aikaa. Käytetyt munankuoret huuhdellaan puhtaiksi ja keitetään vedessä n. 10min. Kuorien annetaan kuivua ja laitetaan vielä uuniin 100 °C n. 15min. Näin saadaan kuorista riittävän puhtaita. Lopuksi kuoret jauhetaan mahdollisimman hienoksi jauhoksi. Jauhamiseen soveltuvat monitoimikone tai kahvimylly. Itse hienonnan vielä huhmarella. Jauhe säilyy hyvin pimeässä ja viileässä paikassa puhtaassa, kannellisessa muovi- tai lasipurkissa.