Kananmunaan
liittyy paljon uskomuksia ja epäilyjä. Osa näistä on ihan perusteltujakin. Koirien
ruokinnassa lähinnä valkuaisen avidiini tai yliherkkyysoireet ovat olleet
monellakin syynä, miksi kananmunan käyttö koiran ruokinnassa on ollut vähäistä.
Haluan tässä tuoda kananmunasta kokonaisvaltaisesti esiin niitä asioita, jotka
puolesta puhuu kananmunan käyttöä monipuolisena raaka-aineena koiran
ruokinnassa. Ravitsemusneuvonnassa sovellan kananmunan käyttöä myös sairauden
ja toipuvien koirien ruokinnassa. Varsinkin keltuainen soveltuu koiralle
tapauskohtaisesti raakana tai kypsennettynä.
Teoreettiset riskit –
valtaisat hyödyt
Kun
riskit tunnistetaan teoriassa, saadaan hyötyä soveltamalla. Kananmuna
kokonaisuutena on biologiselta arvoltaan lähes 100%, mikä tarkoittaa, että elimistö
käyttää siitä lähes 100% hyödykseen. Aminohappo- ja rasvahappo -koostumukseltaan
se on lähes täydellinen. Kananmunassa on korkea energia-arvo ja näin ollen se
soveltuu ihanteellisesti mm. urheilukoirien tarpeeseen. Kananmunan
ravintoarvoja löytyy täältä. Myös munankuoret voidaan hyödyntää. Terveen koiran ruokinnassa
kananmuna tulisi tarjota raakana, koska tällöin sen sisältämät
suojaravintoaineet ovat hyödynnettävissä paremmin kuin valmistetussa, jolloin
vitamiinien osalta tulee hävikkiä. Suomessa raa’an kananmunan syönti on käytännössä
turvallista. Tiettyä salmonellan serotyyppiä tavataan ajoittain Suomessa, mutta
silloinkin lintulaudat ovat lähin riski lemmikeille saada tartunta.
Munan
valkuaisen sisältämä avidiini on emäksinen glykoproteiini ja sillä on kyky
sitoa biotiinia. Tämä on yleisesti tiedossa ja useimmilla myös syy, miksi
kananmunaa ei juurikaan käytetä koiran ruokinnassa. Tutkimusten mukaan 1mg
avidiinia sitoo 10-15ug biotiinia. Yhdessä
kananmunassa on avidiinia 1,5-1,7mg ja biotiinia 12-15ug. Biotiinia on valkuaisessa ja keltuaisessa. Yhdellä
kananmunalla biotiini jää vajaaksi n. 8ug, jonka voi korjata antamalla yhden kokonaisen kananmunan
lisäksi pelkän keltuaisen. Jos koiran ruokavalio sisältää myös lihaa ja
sisäelimiä, biotiinin puutteesta ei tarvitse huolestua, koska ne sisältävät biotiinia.
Biotiinin vajetta teoriassa voisi tulla tarjoamalla kananmunaa suurina
annoksina, jolloin myös muiden saman aikaisesti annettujen raaka-aineiden
biotiini tulee sidottua avidiiniin.
Yliherkkyysoireet
kananmunalle ovat suhteellisen yleisiä. Joillekin koirille auttaa, kun kananmunan
kypsentää tai antaa pelkästään keltuaista. Yliherkkyysoireiden yleisin syy on
histamiinille herkistynyt elimistö. Histamiini kuitenkin vähenee
kypsennyksessä, jolloin sen aiheuttama oireilu joko poistuu tai vähenee. Tosin
joillakin koirilla myös kypsennetty kananmuna aiheuttaa oireita. Histamiinia on
eniten valkuaisessa ja pelkästään keltuaisen käyttö on sopinut herkemmillekin
koirille.
Munankuoret
ovat erittäin hyvin soveltuvia mineraalien saannin turvaamiseen. Jo pienestä
annosmäärästä saa koiran elimistö riittävästi kivennäisaineita. Kuorien
puhdistus ja jauhaminen hienoksi edesauttaa mineraalien imeytymistä.
Kananmunan kolme
ulottuvuutta; keltuainen – valkuainen - kuori
Pilkotaanpa
kananmuna kolmeen osaan. Munankeltuainen on energialtaan ja
suojaravintoarvoltaan ihanteellinen. Keltuaisen osuus kananmunasta on n. 33%
(n.17g). Keltuaisen energiapitoisuus on suuri ja se kannattaa suhteuttaa muuhun
ruokaan. Elopainoa tulee helpostikin, jos määrä kasvaa yli koiran normaaliin
energiatarpeen. Keltuaista voidaan käyttää raakana, koska sen ravintoaineet
ovat hyvin sulavia sellaisenaan. Sitä voidaan tarjota kokkelina ripulioireiden
aikana, jolloin pelkän nestetasapainon, kivennäisten ja hivenaineiden saanti
voidaan turvata. Runsaaseen kiehuvaan veteen vatkatut keltuaiset
toimivat hyvin tähän tarkoitukseen. Kokkeli on helppo valmistaa ja tarjota
jäähdytettynä. Keltuainen soveltuu hyvin suolisto-oireisiin, koska siinä on melkoinen
arsenaali suoliston hyvinvointia ylläpitäviä vitamiineja: Biotiini,
B12-vitamiini, D,- A- ja E-vitamiinit, K1-vitamiini sekä runsaasti vitamiinin
kaltaista koliinia, mikä osallistuu rasvojen ja kolesterolin aineenvaihduntaan
sekä solujen väliseen viestintään. Munankeltuaisen ravintoarvoja (raaka, 100g)
löytyy täältä.
Keltuaisesta valmistettua kokkelia. |
Valkuaisessa
on suuri kirjo aminohappoja ja se sopii täydennysruoaksi, kun koiran
proteiinintarve kasvaa. Valkuaisen osuus kanamunasta on 60% (n.30g). Valkuaisen
massasta on 10% proteiineja. Ravitsemusneuvonnassa en niinkään hyödynnä
pelkästään valkuaista, vaan mukana on myös keltuainen. Yhdessä keltuaisen
kanssa, tulevat myös suojaravinteet hyödynnettyä. Valkuaisen ravintoarvoja
(raaka, 100g) löytyy täältä.
Valkuaisen
aminohappokoostumus/100g:
Isoleusiini
|
635
|
mg
|
Leusiini
|
944
|
mg
|
Lysiini
|
798
|
mg
|
Metioniini
|
440
|
mg
|
Kystiini
|
260
|
mg
|
Fenyylialaniini
|
667
|
mg
|
Tyrosiini
|
440
|
mg
|
Treoniini
|
488
|
mg
|
Tryptofaani
|
156
|
mg
|
Valin
|
863
|
mg
|
Arginiini
|
635
|
mg
|
Histidiini
|
260
|
mg
|
Alaniini
|
700
|
mg
|
asparagiinihappo
|
1220
|
mg
|
Glutamiinihappo
|
1370
|
mg
|
Glysiini
|
407
|
mg
|
Proliini
|
407
|
mg
|
Serin
|
765
|
mg
|
Munankuoriakaan
ei kannata heittää menemään. Jos on viitseliäs, voi niistä valmistaa
munankuorijauhetta kalsiumlisäksi. Munankuoret koostuvat luontaisesta
kalsiumkarbonaatista, mitä on 1 grammassa n. 900mg. Lisäksi 1g:ssa kuorta on
magnesiumia 24mg, fosforia 8,4mg, kaliumia 8mg ja natriumia 9mg. Munankuoren
ravintoarvoja löytyy täältä.
Munankuorijauhetta on
helppo valmistaa. Siihen tosin menee jonkin verran aikaa. Käytetyt munankuoret
huuhdellaan puhtaiksi ja keitetään vedessä n. 10min. Kuorien annetaan kuivua ja
laitetaan vielä uuniin 100 °C n.
15min. Näin saadaan kuorista riittävän puhtaita. Lopuksi kuoret jauhetaan
mahdollisimman hienoksi jauhoksi. Jauhamiseen soveltuvat monitoimikone tai
kahvimylly. Itse hienonnan vielä huhmarella. Jauhe säilyy hyvin pimeässä ja viileässä
paikassa puhtaassa, kannellisessa muovi- tai lasipurkissa.
Munankuorijauhetta |
Viitteet:
Kirjoittanut:
Kirsi Halonen
koiran ravitsemusneuvoja
Natufin
Natufin